Huolehditaan nuoret työelämään

Noin seitsemän alle kolmekymppistä jää työkyvyttömyyseläkkeelle joka päivä. Sivuun jääminen on valtava inhimillinen kärsimys nuorelle ja hänen lähipiirilleen, yhteiskunnalle se maksaa 1,2 miljoonaa euroa. Jonkinlainen laastari nuorten syrjäytymiselle on ollut nuorisotakuu. Se on laastari, joka osuu hieman ohi. Nuorisotakuu on epäonnistunut tavoitteissaan. Yli neljännes nuorista jää sen saavuttamattomiin. Ja nuorisotyöttömyys on jatkanut kasvuaan.

Jokaisella haasteiden keskellä kamppailevalla nuorella tilanne on erilainen. Haluaisimme nähdä yhdenlaisen siistin keinon, jolla saisimme heidät sitoutettua opinto- ja työpolkuun, mutta valitettavasti käytäntö ei näin toimi. Järjestelmässä on oltava luovuutta, kykyä räätälöidä nuorelle sellainen malli, joka tukee häntä.

Mitä paremmin perhe voi, sitä paremmat eväät lapsi saa elämälleen. Yhä enenevässä määrin perheet ovat keskenään erilaisia ja erimuotoisia. Kasvatustyötä kodeissa on tuettava. Neuvolaresurssien riittävyydellä on merkitystä turvallisen lapsuuden mahdollistamisessa. Muun muassa terveydenhoitajan ensimmäinen kotikäynti vauvaperheeseen jää liian usein toteutumatta. Terveydenhoitajien työkuorma on ylimitoitettua, jolloin yksittäiset perheet saattavat jäädä niin vähälle huomiolle, ettei ongelmia voida havaita. Yhä useammat tuoreet vanhemmat ovat muuttaneet työn perässä etäälle isovanhemmista, jolloin perheen kasvaessa tärkeä tuki ja opastus puuttuvat. Uusi elämäntilanne saattaa tuoda yllättäviäkin haasteita ja henkisiä kasvukipuja eteen ja on erittäin tärkeää myös lapsen kehityksen ja tulevaisuuden kannalta, että perheitä voidaan tarvittaessa tukea ja ohjata ajoissa.

Kouluissa nuorista on huolehdittava. Leikkausten sijaan opetuksen mukauttaminen on mahdollistettava paremmin. Keskenään eritasoisille oppilaille on pystyttävä tarjoamaan opetusta ja tarvittaessa moniammatillisen oppilashuoltoryhmän tukea. Oppisopimuskoulutus on uudistettava. Ei kehitettävä, vaan pelkistettävä! Lyhyemmällä koulutuksella, vähemmällä teorialla työssä oppien notkeasti siihen työhön, joka juuri tarvitsee tekijää. Ammatillisesta koulutuksesta voitaisiin säästää aikaa ja rahaa. Parin vuoden opintojen jälkeen opiskelijat voisivat siirtyä työelämään kuten ennen. Tämä toisi kustannussäästöjä opetuksesta järkevällä tavalla, pidentäen samalla työuria. Ammatilliseen koulutukseen hakeutuvat nuoret eivät kaipaa pitkää teoreettista koulutusta, he tarjoavat yhteiskunnalle tekevät kätensä.